Millaisia juttuja Eliaksesta kerrotaan?

Elias nimismiehen kärrissä

Kerran sattui Elias Lönnrot kulkemaan Peltosalmen kautta Pielavedelle menevää maantietä ja kun saapui laiturille, josta olisi ollut kyyti saatava salmen yli, istui hän siihen laiturin viereen rannalle miettimään jotain asiaa.

Siitä keksi hänet lähellä asuva silloinen Iisalmen nimismies Rosenberg ja tuli tutkimaan mistä vieras on ja mihin matka. Vaan kun hän sai epäselviä vastauksia, otti hän ukon arestiin. Kuitenkin lienee vähän tunnustellut herrasmieheksi, koska läksi kulettamaan häntä pappilaan rovastin tutkittavaksi, jonne Elias itsekin pyrki päästä.

Kun nimismies ajaa pappilaa, istuu vanki takapuolella kärryissä. Kun tulevat pappilan portille, keksii heidät sen aikuinen rovasti Frosterus ja juoksee vastaan. Nimismies luulee ensin, että häntä se rovasti noin suurella kunnioituksella tulee vastaan ottamaan vaan ihmeekseen hän näkee, ettei rovasti hänestä paljoa välittänyt, vaikka hän itse istui etuistuimella.

Rovasti pyytää vaan takana istuvaa "äijää" nousemaan kärristä ja tulemaan sisälle. Vaan Eljas ilmoitti olevansa vankina eikä uskaltavansa lähteä liikkelle, ennen kuin herra nimismies antaisi luvan lähteä. Tätä ei rovasti oikein ottanut uskoakseen, jos ei nimismies olisi todistanut niin olevan. Silloin suuttui rovasti nimismieheen, joka hänen mielestään oli pahasti häväissyt niin arvokasta henkilöä kulettaissaan häntä sillä tavoin. Mutta Eljas vaan nauraa myhäytteli ja kiitti nimismiestä kyydistä.

Lähde: SKS KRA. Kulttuurikaskuja 669. 1939-40. Korhonen, Frans.

Kävelynopeus

Kerran Elias Lönnrotia vastaan tuli muuan mies. Mies kysyi kuinka kauan tästä menee kävellessä kaupunkiin. Lönnrot sanoi: "Kävele." Mies kysyi uudestaan mutta sai saman vastauksen. Mies läksi kävelemään, jonkin matkan käveltyään Lönnrot huusi hänen peräänsä "kaksi ja puoli tuntia". Mies kysyi, miksi ette paikalla sanoneet. Lönnrot sanoi: "Enhän minä mistä tiennyt miten kovasti sinä kävelet, ennen kuin näin."

Lähde: SKS KRA. Kulttuurikaskuja 767. 1939-40. Kosonen, Eino.

"Jos et elä, niin kuole sitte."

Matkoillaan Karjalassa Lönnrot joutui kerran yöksi salokylän torppaan. Siellä emäntä rupesi pyytämään, että jos vieras voisi neuvoa, miten hän saisi vasikkaonnen, kun häneltä kuolee vasikat aina pienenä. Lönnrot koetti neuvoa, miten vasikkaa pienenä hoidetaan. Mutta emäntä oli niin taikauskoinen, että ei uskonut sen auttavan. Kun Lönnrot näki, että ei taikausko jää vähällä kansasta, otti hän paperia ja kirjoitti latinaksi: "Jos et elä, niin kuole sitte." Tämän hän piloillaan käski laittaa vasikan kaulaan. Toiseen paperiin hän kirjoitti suomeksi, miten ruokitaan ja hoidetaan; tätä käski tarkkaan seurata.

Muutaman vuoden kuluttua tuli hän samaan kylään. Siellä eräs emäntä kertoi, että tuota paperilappua oli kuljetettu talosta taloon ja vasikat ovat menestyneet. "Onkos sitten hoidettu niin kuin toisessa paperissa oli neuvoi?" "On, on", sanoo emäntä. "Hm", hymähtää Lönnrot, itsekseen, "koska kansani valistuu ja lakkaa luottamasta taikatemppuihin?"

Lähde: SKS KRA. Kulttuurikaskuja 1151. 1939-40. Mäkinen, Iida.

Yösija

Lönnrot, ollessaan matkoillaan Karjalassa, poikkesi erääseen taloon yösijaa hakemaan, jota emäntä ei olisi mielellään hänelle antanut. Silloin Lönnrot sanoi, että: "Minun on nyt tehtävä niin kuin isänikin kerran tällaisessa tapauksessa teki." Kyllä emäntä yösijan antoi. Aamulla emäntä kysyi, mitä hän olisi tehnyt. Lönnrot vastasi: "Olisin lähtenyt pois."

Lähde: SKS KRA. Kulttuurikaskuja 1210. 1939-40. Nurmi, Väinö.