Mikä oli Eliaksen lempiruokaa?

Lönnrotin ruokajärjestys oli hyvin yksinkertainen: se ei paljoa eronnut hyvin toimeentulevan talonpojan ruokajärjestyksestä. Lihaa ja makeita ruokia siihen kuului vähän, sitä enemmän puuroja ja vellejä sekä happamia ruokia. Happamat ruiskorput ja kirnupiimä kuuluivat vakinaisesti Lönnrotin pöytään. Erikoisia herkkuja olivat uuniperunat, hiilillä paistettu kala ja olutjuusto. Vieraidenkaan vuoksi ei paljoa poikettu talon arkitavoista: kolmea ruokalajia oli tarjolla, enempää ei milloinkaan tarjottu. Itse vieraana ollessaan Lönnrot alistui kaikkeen, mutta antoi useiden ruokalajien mennä ohitse, jos emännän silmän vältti. Kun eräillä pitkillä juhlapäivällisillä oli ehditty torttuihin, ei vaatimaton lääkäri malttanut olla tarjoilijattarelle kuiskaamatta: "Nyt Amalia on kunniallinen ihminen, joka näistä rääteistä viimeinkin lopun tekee."

Lönnrot käytti, kuten mainittu, ajan oloihin nähden vähän väkijuomia, senkin enemmän seuran vuoksi kuin todellisesta tarpeesta. Sitävastoin hän oli suuri tupakan, teen ja kahvin ystävä ja hankki ensiluokkaista tavaraa. Savukkeita hän poltti vähän, nekin omatekoisia, sen sijaan hyvin ahkerasti piippua, jonka täytteenä olivat tunnetut merkit Namnet ja Vapnet ja sikareita Columbia ja Regalia Prima Light. Miehuusaikana ei kartuusi kestänyt kuukautta ja sikareja kului lisäksi kolme neljä päivässä, vanhoilla päivillä ei niinkään paljoa.

Lähde: Anttila, Aarne 1931: Elias Lönnrot - Elämä ja toiminta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 190. Osa I. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. s.201-2.